Työ, perhe ja muuttuvat sukupuoliroolit

Tutkimusraportti
Merja Turpeinen ja Minna Toivanen: Perhe työssä, työ perheessä. Työn ja perheen yhteensovittamisen rajat ja mahdollisuudet työorganisaatiotoimijoiden, perheen ja sukupuolen näkökulmasta Monikko - sukupuolten tasa-arvo monimuotoisissa työyhteisöissä. Helsinki 2008. (pdf).

MONIKKO-loppuseminaarin esitys 22.10.2007:
Merja Turpeinen ja Minna Toivanen: Työn ja perheen yhteensovittamisen moraali ja rationaalisuus - työorganisaatiotoimijoiden, perheen ja sukupuolen näkökulmasta (ppt).

Hankkeen tavoite

Työn ja perheen yhteensovittaminen ja toisaalta urakehitys kietoutuvat työelämän tasa-arvoon ja sukupuoleen. TYÖ, PERHE JA MUUTTUVAT SUKUPUOLIROOLIT -hankkeessa tarkasteltiin miesten ja naisten vanhemmuuteen liittyviä merkityksiä ja niiden seurauksia työelämässä muuttuvien sukupuoliroolien viitekehyksestä niin työntekijöiden kuin työnantajan näkökulmasta. Keskeinen kysymys oli, näyttäytyykö vanhemmuus vahvuutena, mahdollisuutena vai rasitteena ja etsiä keinoja, joilla miesten ja naisten vanhemmuus voitaisiin kytkeä myönteisesti työelämään, nähdä se vahvuutena ja minimoida vanhemmuuteen liittyviä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ongelmia. Hankkeen tavoitteena oli rikkoa perinteisiä sukupuolittuneita käytäntöjä työyhteisötasolla ja avata niin miehille kuin naisillekin uusia mahdollisuuksia työssä ja perheessä.

Keskeisiä kysymyksiä olivat: Miten vanhemmuus on sovitettavissa yhteen työelämään erityyppisissä ammateissa ja työorganisaatioissa? Milloin vanhemmuus ja perhe-elämä näyttäytyvät vahvuutena ja mahdollisuutena ja milloin taas rasitteena ja haittana?

Toiminta ja käytännön toteutus

Hankkeen kohderyhmänä olivat pk-yritykset, niiden työntekijät sekä johto. Sukupuolijakaumaltaan yritykset olivat joko nais- tai miesvaltaisia: naisvaltaiset yritykset olivat terveysalan palveluja tuottava ja sosiaalialan palveluja tuottava yritys sekä elintarviketuotannon yritys ja miesvaltaiset taloteknisiä suunnittelupalveluja tuottava yritys ja metallituotannon yritys.

Hankkeen kehittämisosio koostui yrityksissä toteutetuista pienimuotoisista työyhteisökartoituksista, josta asianosaisille jaettiin palautteet. Neljässä yrityksessä järjestettiin lisäksi koulutustilaisuuksia, joissa henkilöstöllä ja esimiehillä oli mahdollisuus ryhmätyömenetelmin pohtia työn ja perheen yhteensovittamisen kysymyksiä omassa työyhteisössään. Tutkimusta varten yrityksissä tehtiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja sekä fokusryhmähaastatteluja työntekijöille ja johdon edustajille (yhteensä 36, joista 9 ryhmähaastattelua ja 27 yksilöhaastattelua).

Työn ja perheen yhteensovittamisen rajat ja mahdollisuudet tutkimuksen kohteena

Hankkeeseen sisältyvän tutkimusosion tavoitteeksi täsmentyi työn ja perheen yhteensovittamisen valintaperusteiden selvittäminen työssä ja perheessä. Mitä tai millaisia ovat työn ja perheen yhteensovittamisen rajat ja mahdollisuudet näillä eri elämänalueilla.

Tutkimuksen tekoa motivoi ihmetys siitä, miksi työn ja perheen yhteensovittamisen käytännöt muuttuvat niin hitaasti, vaikka työn ja perheen yhteensovittaminen on ollut viime vuosina sekä perhepolitiikan, työpolitiikan että tasa-arvopolitiikan kohteena ja näillä eri kentillä on tehty paljon kehittämistyötä yhteensovittamisen käytäntöjen muuttamiseksi. Työn ja perheen yhteensovittamisen valinnat näyttävät lisäksi edelleen myötäilevän perinteisiä sukupuolirooleja, vaikka asenteiden tasolla yleisesti kannatetaan sukupuolten välistä tasa-arvoa ja tasapuolista työnjakoa.

Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Saako perhe näkyä työssä ja työ perheessä? Missä menee työn ja perheen raja?
2. Miten työpaikalla suhtaudutaan perhevelvollisuuksien hoitoon? Millä perusteilla työn ja perheen yhteensovittamisen ratkaisuja tehdään työpaikoilla ja perheissä?
3. Miksi valinnat myötäilevät edelleen perinteisiä sukupuolirooleja?

Keskeiset tutkimustulokset

Tutkimuksessa selvitettiin työn ja perheen yhteensovittamisen rajoja ja mahdollisuuksia koskevaa arkiajattelua, jotta voitaisiin ymmärtää yksilöllisten valintojen perusteita. Työn ja perheen yhteensovittamisen rajat ja mahdollisuudet osoitettiin riippuvaisiksi lukuisista työorganisaatioiden ja perheiden toimijoiden toimintaa ja päätöksentekoa puitteistavista rationaliteeteista ja moraliteeteista.

Tutkimuksen mukaan työn ja perheen yhteensovittajat työssä ja kotona arvioivat työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviä ratkaisuja rationaalisin ja moraalisin perustein. Yrityksen, työntekijän, työyhteisön jäsenen ja esimiehen näkökulmasta yhteensovittamisen ongelmat ja niiden ratkaisut voivat olla erilaisia. Samoin perheessä kotitalouden ylläpitäjän ja lapsen vanhemman näkökulmasta työn ja perheen yhteensovittamisen kysymyksiä arvioitiin eri perustein.

Eri työpaikoilla, ammattialoilla, työyhteisöissä ja työtehtävissä osoitettiin olevan erilaiset konkreettiset ja kulttuuriset mahdollisuudet kehittää työn ja perheen yhteensovittamista ja tehdä yhteensovittamiseen liittyviä valintoja. Työorganisaation kontekstissa keskeiseksi työn ja perheen yhteensovittamisen perusteeksi ja lähtökohdaksi määriteltiin yrityksen toiminnan rationaliteetit ja liiketaloudellinen mielekkyys sekä organisaatiotoimijoiden vastuu omasta työstä, ja työn ja työyhteisön työn tuloksesta. Työn ja perheen yhteensovittamisen moraaliset rajat ja mahdollisuudet konkretisoituvat käytännöissä, joissa organisaation jäsenet toimivat työntekijöinä, työyhteisön jäseninä ja esimiehinä pyrkiessään tekemään hyvin oman työnsä ja tehtävänsä. Monesti työn ja perheen yhteensovittamisessa on lähtökohtana yksilön, yleensä työntekijän, tilanteen helpottaminen. Ratkaisuna voidaan esittää esimerkiksi joustavia työaikoja. Mutta se, mikä yksilön näkökulmasta voisi olla ihanneratkaisu, ei välttämättä ole sitä muun työyhteisön näkökulmasta tai sovi kitkattomasti kaikkiin työtehtäviin. Jos työn ja perheen yhteensovittaminen näkyy esimerkiksi muun työyhteisön työssä perheellisten poissaoloina tai joustotarpeina, löytyvätkin työyhteisön näkökulmasta arvioituna oikeat ratkaisut henkilöstön riittävästä resurssoinnista ja tehtäväjoustavuudesta. Näillä voidaan ehkäistä muiden työyhteisön jäsenten työn kuormittavuuden kasvua sekä kuormituksen lisääntymisestä mahdollisesti seuraavia ilmapiiriongelmia. Käytännössä kestävät ja onnistuneet ratkaisut täyttävät myös yritystoiminnan liiketaloudellisen kannattavuuden kriteerit.

Organisaatioiden tavoin myös perheet ovat erilaisia. Erilaisilla perheillä on myös erilaiset mahdollisuudet tehdä työtä ja perhettä koskevia valintoja. Samoin tehtyjen valintojen perusteet voivat olla erilaisia. Vanhemman roolissa hyvänä vanhempana toimiminen ja lapsen hyvän turvaaminen määrittelivät ratkaisujen "hyvyyttä". Kotitalouden jäsenen näkökulmasta taas perheen talouden turvaaminen ja kodin ylläpidosta huolehtiminen arvioitiin tärkeimmiksi ratkaisuperusteiksi perheoikeuksien käyttöön ja perhevelvollisuuksien hoitoon liittyvissä ratkaisuissa.

Perhevelvollisuuksien hoitoa koskevan päätöksenteon perusteet osoitettiin sukupuolittuneiksi. Miesvaltaisilla työpaikoilla ja työyhteisöissä eivät työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset ole arkipäivää, koska naisvaltaiset työpaikat ja naistyöntekijät hoitavat valtaosan perhevelvollisuuksista. Työpaikoilla perheen esitettiin näkyvän juuri naistyöntekijöiden perheellisyyteen liittyvinä riskeinä, kustannuksina ja poissaloina ja joustotarpeina. Tämän vuoksi onkin vaarana, että juuri perheelliset naistyöntekijät leimautuvat ongelmalliseksi perheeseen liittyvien poissaolojensa ja joustotarpeidensa vuoksi.

Myös perheissä rationaliteetit eriytyvät osittain sukupuolen mukaan. Naiset saavat pääsääntöisesti vähemmän palkkaa kuin miehet, kotityöt on jaettu ns. naisten ja miesten hommiin, naisten ja miesten arvioitiin olevan eri tavoin suuntautuneita ja erilaisia kyvyiltään tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia. Lisäksi pitkät perinteet ja tottumukset pitävät yllä velvollisuuksien jakautumista edelleen miesten ja naisten töihin. Nämä rationaliteetit puitteistavat perheellisiin toimijoihin kohdistuvia moraalisia odotuksia. Lapsen vanhemman näkökulmasta äidin ja isän tehtävät suhteessa lapseen määriteltiin erilaisiksi: äidin on ensisijaisesti, muun muassa jo biologisista syistä, huolehdittava pienten lasten tarpeista eli äitiin kohdistuu erilaisia moraalisia odotuksia kuin isään. "Hyvä äiti" ei esimerkiksi voi pyrkiä urallaan eteenpäin ainakaan silloin kun lapsi on pieni. Isän merkityksen lastenhoidossa nähtiin lisääntyvän lapsen kasvaessa. Kotitalouden jäsenen näkökulmasta tuotiin esiin, kuinka puolisoiden tehtävät ovat perheessä yleensä jo palkkaerojen vuoksi sukupuolen mukaan eriytyneet, jolloin kotitalouden näkökulmasta on mielekkäämpää, että esimerkiksi perhevapaalle jää nainen, jos tämä saa pienempää palkkaa. Miehen pääasialliseksi velvollisuudeksi esitettiin perheen elättäminen.

Työn ja perheen yhteensovittamisen osoitettiin kiinnittyvän erilaisiin rationaalisiin, moraalisiin ja sukupuolen mukaan eriytyneisiin käytäntöihin niin työpaikoilla kuin perheissä. Perhe saa näkyä työssä, jos se ei häiritse työntekoa ja työ saa näkyä perheessä, jos se ei haittaa perhe-elämää. Työn ja perheen yhteensovittamisen rajat ja mahdollisuudet määriteltiin riippuvaiseksi lukuisista, osittain sukupuolen mukaan eriytyneistä työorganisaatioiden ja perheiden toimijoiden toimintaa ja päätöksentekoa puitteistavista rationaliteeteista ja moraalisista odotuksista.

Tutkimustulosten hyödyntäminen

Tutkimuksessa esille tuotujen näkökohtien valossa sukupuolen mukaan eriytyneen perheoikeuksien käytön tai perhevelvollisuuksien hoidon muutos ei näytä olevan ainoastaan yksilöiden asennemuutoksesta tai perheiden sisäisestä päätöksenteosta riippuva yksityisasia. Esimerkiksi miehiin kohdistuva kehotus jäädä perhevapaalle ei näytä riittävältä muuttamaan perinteisiä toimintatapoja, jos työpaikkojen ja perheiden rationaliteettien ja moraliteettien puitteistamat käytännöt eivät tällaista muutosta tue. Näin työn ja perheen yhteensovittamista koskevat kysymykset ovat sekä yhteiskunnallinen että työyhteisöjen asia.

Työorganisaatioiden kannalta tutkimus tuotti kehittämisen tueksi tietoa erilaisista tekijöistä, joiden osoitettiin vaikuttavan työn ja perheen yhteensovittamisen onnistumiseen työnteon arjessa. Työpaikkakohtaisesti työnteon rationaliteetteja ja moraliteetteja selvittämällä voidaan lisätä sekä johdon että työntekijöiden ymmärrystä työn ja perheen yhteensovittamisen rajoista ja mahdollisuuksista sekä sukupuolen mukaisesta eriytyneisyydestä omalla työpaikalla. Näin voidaan mahdollisesti myös löytää ja kehittää konkreettisia, eri osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja.

Työn ja perheen onnistunut yhteensovittaminen lähtee erilaisten näkökulmien ymmärtämisestä. Työorganisaatioissa valintojen moraalisten ja rationaalisten perusteiden tietoiseksi tekeminen ja käsitteleminen voi auttaa hyvien käytäntöjen kehittämisessä. Suomalaisen työelämän kannalta tutkimus auttaa ymmärtämään työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kysymysten moniulotteisuutta, ratkaisujen haasteellisuutta ja sukupuolittuneiden käytäntöjen muutosten hitautta.

Lisätietoja:

www.monikko.net - Työ, perhe ja muuttuvat sukupuoliroolit